Olen sekaisin, sekaisin, sekaisin. Oletan yhtä, luulen toista, uskon kolmannen ja neljäs on totta. Ainakin tarpeeksi lähellä.
Teen tämän itse itselleni. Kuinka voin syyttää sinua, kun olen itse ainut syypää koko sotkuun?
Koska olen heikko.

Elämäni on taas niin absurdia. Mutta olen tuntuu paremmalta, ja se on pääasia. Tunnen edelleen olevani aivan tukossa siitä hampurilaisesta, mutta oli kerrassaan hyvä, että söin sen. Asioilla on kaksi puolta, ehkä elämä voisi hymyillä minulle tänä iltana, nyt.