Petyn.
Mitä odotin?
Mitä muutakaan? En tietenkään mitään, älä ole typerä.

... No, hyvä on. Näin monta vuotta ahkeraa itsepetosta ja itselleni valehtelua, enkä siltikään osaa sitä vielä.
Minun pitäisi olla vähintään SM, saakeli!

Toiveajattelu, hus pois. En tarvitse sinua. En ole tarvinnut sinua, enkä tule tarvitsemaan. Totuus ei aina ole se, minkä tahtoisin nähdä, mutta turhien toiveiden jälkeen se on aina entistä karmeampi.

Kirjoitukseni muuttuu sekavaksi. Tai no, omakohtaisemmaksi. Luettavuus kärsii, tuhannesti anteeksi.
Kirjoitan tätä kuitenkin eniten itselleni.