On parempia päiviä, ja on huonompia päiviä.
Mitä vähemmän näen, sen parempi. Tahtoisin vain unohtaa.
Ehkä koulun alkaminen auttaa. En tiedä. En usko. Mutta toivon.

Nyt uskallan jo melkein hymyillä.  Mutta se uusii, kuin syöpä. Olisin niin kovin paljon onnellisempi ilman. Vielä tässä vaiheessa osaan laittaa sen oikealle paikalleen ja kohautella olkiani ylimielisesti sille.

Se tietää, etten hallitse sitä. Se pelottaa minua.