Tasaista, harmaata. Tuntuu, että koulu alkaa mennä huonommin ja huonommin.
Mutten oikein jaksa välittää.
En oikein jaksa mitään muutakaan. Olen väsynyt, mutta miksi? Kyllä, ei, en tahdo, tietenkin!

Katson maailmaa ja näen vain pääni sisälle, pienet kuviot, merkityksettömiä yksityiskohtia.

Olen lähes onnistunut vakuuttamaan itseni, että olen ymmärtänyt väärin. Kyllä, näin sen pitää mennä. Ääni vaietkoon, tahdon tästä taudista, tästä loisesta, eroon. Voisitpa jättää minut rauhaan! Joskus unohdan, se on ihmeellistä. tajuan vasta jälkeenpäin, kuinka iloinen olenkaan niinä häilyvinä hetkinä. Onnellinen ja neutraali. Tunteeton.

Avaan kalenterin ensimmäisen luukun, kun saan kerrottua.