Tarraudun. Myrkkyä.

Ei kaunista. Mutten voi sille mitään. Kun kerrankin...
Ei tämä ole ensimmäinen kerta. Mutta se on erilaista. Se on aina. Silti.

"ehkä sittenkin...?" pieni toiveikas ääni päässäni. Mutta se on aina väärässä. Aina.
Ja kun se joskus osuu oikeaan, en tiedä mitä tekisin.