"Auta äitiäsi ennenkuin sille tulee täysi burnout."
"Panosta opiskeluusi täysillä, nyt sulla on se näytön paikka."
"Älä täällä vaan möllötä, mee jonnekin tai tee jotakin."
Pitäisikö minun auttaa äitiäni hänen töissään, että hän ei täysin
romahtaisi ja me jouduttaisi tyhjän päälle? Vai pitäisikö minun
opiskella kolme kertaa ahkerammin kuin aikaisemmin, että saan hyvän
päättötodistuksen, jolla pääsen lukioon? Vai pitäisikö minun alkaa
satsaamaan sosiaalisen elämäni kehittämiseen - hakeutuisin porukoihin,
tutustuisin useampiin luokkatovereihini, keräisin enemmän ystäviä ja
ehkä jopa hommaisin poikaystävän?
Totuus kai on, että en tahtoisi tehdä noista mitään. Koulu menee
muutenkin ihan tarpeeksi hyvin, äitini työt ovat hänen, ei minun
taakkani, enkä oikeasti halua tutustua täkäläiseen junttinuorisoon,
joka ei ajattele huomista pidemmälle ja mieluummin tarttuu siideriin
kuin kirjaan - oli viikonloppu tai ei. Sosiaaliset piirit täällä ovat
ahdistavan pieniä ja sisäänpäinlämpiäviä.
Minun on kai silti valittava jokin noista kolmesta, koska muita vaihtoehtoja ei ole.
Pääsin muuten eroon artist's blockistani. Hauskinta on, että se lähti
lukemalla ystäväni unia. Niissä oli kai jokin eheyttävä voima, vaikka
Nipsu paloikin karrelle, ja kärpäsen siivillä ei saanut lennettyä
tarpeeksi hitaasti, että olisi päässyt pois.
Kiitos.
keskiviikko, 9. helmikuu 2005
Kommentit