Ella Fitzgerald & Cole Porter - Too Darn Hot
On vain ajan kysymys, milloin äitini alkaa epäillä henkistä tasapainoani. Vaikka eihän siinä ole mitään vikaa, eihän? Eihän?
Haluaisin ryömiä johonkin lämpimään ja pimeään paikkaan, unohtaa kaiken
- tekemäni hyvät asiat, tekemäni pahat asiat, onneliset tunteeni,
surulliset tunteeni, ihastumiseni, pettymiseni, suruni, vihani, iloni,
kaiken. Voisinpa vain itkeä ja nauraa ja huutaa kaiken sisältäni pois
ja jäädä paikalleni. Rauhallisen jazzin tuudittamana nähdä unia jostain
toisesta elämästä, paikasta ja ajasta. Olisiko siellä parempaa, olisiko
siellä mukavampia ihmisiä, paistaisiko aurinko siellä kirkkaammin,
olisiko siellä ikuinen kesä? Sillä ei olisi väliä, se vain ei sattuisi
minulle.
Noh, elämä on.
Muutosta ei kuitenkaan tule mihinkään suuntaan, kaikki on kohta taas
rauhoittavan harmaata ja minä lähden soitellen sotaan. Siis saksan
kokeisiin.
maanantai, 21. helmikuu 2005
Kommentit