<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Tangerine Worlds</title>
  <updated>2019-09-04T22:25:01+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://excuses.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://excuses.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>Excuses</name>
    <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Throw up, throw down, throw, yup]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Hei 
maailma. Muistaessani hänen vielä tänään olleen täällä, kirjoitan 
itkunsekaisesti ikävästä ja muista asioista, joita ei näe 
lastenohjelmissa tai pornossa.<br /><br /> Elän kuukauden pätkissä -
odotan viisi, kuusi, jopa seitsemän viikkoa, avaan aistini yhdeksi
viikoksi, ja palaan taas kuudeksi viikoksi robotiksi. Se on rasittavaa,
se on kuluttavaa, mutta se suojaa minua. Se suojaa minua
tuntemattomalta pahalta, tuntemiselta. Säälittävän usein herään yksin
keskellä yötä nyyhkyttäen, kuinka en tahdo olla tässä, nyt, tässä
tilanteessa. Yksin. Kerta kerralta selkänsä kääntäminen on yhä
vaikeampaa. Revin hiuksiani nykyään kolme kertaa enemmän kuin viime
vuonna tähän aikaan (huomasin viimevuotisen kirjoitukseni sivun
alalaidassa, 18.11.2005, ja suurin murheeni oli koeviikko, surullista).
Silti haluan tätä, rakastan tätä. Se repii minua sisältä suurilla,
kylmillä kynsillä, mutta silti makaan tässä tulessa. Makaan, koska
joskus hänkin makaa kanssani siinä. Mietin viime vuonna sitä, miten
niin moni tuttavapiiristäni löysi jonkun, mutta minä en ketään. Mietin,
miksen minäkin saisi kevätrakkautta. Vaadin omaa kevätrakkautta!
Tahdoin sen millä hinnalla hyvänsä, ja nyt revin sen korkoineen
selkänahastani. Istun kuitenkin mieluiten eturivissä katsomassa tätä
jumalaista näytelmää, elämän riemullista julistusta, vaikka se
esitetäänkin vain kerran kuudessa viikossa.<br /><br /> Olen tajunnut,
että elämä on rumaa vain jos teet siitä sellaista. Elämä on kaunista ja
suloisen myrkyllistä, kun katsot sitä oikeanlaisten linssien läpi.
Silti olen joskus syvän mustasti kateellinen kaikille niille, joilla on
soma pieni saatanan idyllinen suhde naapurin kanssa. Mutta se ei ole
minun osani. Minä en ole soma ja pieni ydinperheen kotihengetär, minä
olen vihainen ja väkivaltainen, minä revin ja puren ja syljen. Minä
omistan kaiken, minkä jokainen 17-vuotias tuleva äiti antaa pois. Minä
nimeän itse itseni ja tuhoan kaiken, mikä on minun ja Onneni tiellä.
MINÄ MINÄ MINÄ!<br /> Minä olen pieni ja mitätön, tärisevä ja avuton kuin
vastasyntynyt kissanpentu, joka kaipaa jonkun suuremman ja vahvemman
huolenpitoa ja lämpöä. Eikä missään nimessä yksinäisyyttä.<br />  Minä olen minä, ja olen siitä pääasiassa niin helvetin ylpeä.<br /><br />  Hän rakentaa minusta parempaa ihmistä.<br /><br /><br /><br /><span style="color:rgb(51,0,51);">Franz Ferdinand - This Boy</span><br /></font></span>]]></summary>
    <published>2006-11-19T22:23:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:37+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2006/11/throw-up-throw-down-throw-yup"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2006/11/throw-up-throw-down-throw-yup</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Blue angsty shoes]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Huh
huh, edellisestä kirjoittamisestani onkin näköjään vierähtänyt kuukausi
poikineen. Tämä on selkeästi taantunut vain angsti-blogiksi. Olen
pahoillani, non-existant lukijani, että olen pitänyt mykkäkoulua
näinkin kauan.<br /><br />
Mitä tässä välissä on tapahtunut? Niin, hyvä kysymys. Elämässäni on
tapahtunut laajamittaisia muutoksia, en ole edes oikeastaan ehtinyt
kirjoittaa. Hmh, ketä yritän huijata. En ole viitsinyt tai muistanut
kirjoittaa. Ehkä tämä johtuu siitä, etten tunne enää pakottavaa
tarvetta angstata asioitani anonyymisti maailmalle. Kehitystä parempaan
on tosiaankin tapahtunut. Intohimoinen vihani elämää ja eräitä
saavuttamattomissa olevien tuntuisia henkilöitä kohtaan on laantunut
keveäksi kohoksi rauhallisilla aalloilla. Välillä punainenkin osa
painuu pinnan alle ja tunnen raivon kohoavan sihisevinä kuplina
sisältäni. Lohdutan itseäni sillä, ettei kukaan ole Äiti Teresa,
kaikilla saa pinna palaa joskus. Pelkään vain vihani lopullisia
mittasuhteita ja sen antamia voimia. Viha on minulle kovin tuttu ja
turvallinen tunne, tunnen sen rajat ja sen kasvot kuin omani. Rauhoitan
hermojani neulomisella (mummoudun jo 17 vuoden kypsässä iässä...),
läksyihin uppoutumisella ja tarkasti valituilla sadistisen verisillä
mielikuvilla kostosta ja voitosta. Viimeaikoina olen tullut
ajatelleeksi, josko päässäni olisi sittenkin jotain todellista vikaa.
En tiedä, ei kiinnosta, pidän itsestäni tällaisena. Ja hänkin pitää.<br /><br />
Yrittäkää kestää kanssani tätä sotkuista taivalta viimeiseen puoleen vuoteen.<br /><br />
Voisin yrittää käydä tätä hiljaisuudessa kulunutta aikaa läpi kuukausi
kerrallaan, mutta ne kompastuvat ja sulautuvat toisiinsa. Helmikuu oli
kovin, kovin synkeää aikaa. Tunsin koulun painuvan päälleni kuin märkä
huopa. Olin derivaatan nollakohta, pelkkä tasainen vaakaviiva.<br />
Maaliskuun 14. muutti elämäni.<br />
Vihaan ja rakastan tuota päivämäärää, se on tuonut mukanaan ja samalla
vienyt mennessään niin paljon hyvää. Se on tärkein tasoittumiseni syy.
Tarkka lukija saattaa melkein arvata, mistä puhun. Muutoin se jääköön
tulevaisuuden huoleksi tai ikuiseksi mysteeriksi - pidän kummastakin
vaihtoehdosta aivan yhtä paljon. Maaliskuun jälkeen olen havainnut
puheenaiheideni selkeää keskittymistä erään ympärille. Itse asiassa
sama koskee koko elämääni. En voi sanoa eläväni vain jonkun vuoksi,
joka asuu aivan väärällä puolella, mutta koskaan ennen eivät niin useat
ole olleet niin harvoille velkaa niin paljosta.  Alltså, olemme
päässeet kesäloman alkuun. Minun on ikäväkseni kerrottava, ettei
lomalla tapahtunut mitään suurta tai mitään ihmeellistä, päin vastoin.
Kaikkea aivan pientä ja hyvin tavallista. Kahlitsin, ompelin itseäni
suurilla ja sokerisilla pistoilla tähän erääseen, Intian kuuhuni. On
pitkälti kesäloman ja yhden mitättömän värisen sohvan ansiota, että
olen (toivottavasti, eikö muutosta ole aina hyvä tavoitella nuoruuden
melskeessä?) muuttunut ihminen. En tietenkään ole valaistunut, jaksan
edelleen nuohota masennuksen aallonpohjia ajoittain, mutta ainakin
tunnen itseni sisältä paremmaksi.<br />
Kuten lomat tavallisesti, kesäloma -06 tuli ja meni. Lukion toinen
vuosikurssi pyörähti käyntiin ja nytkin istun tässä, enkä lue ahkerasti
kokeisiin, jotka väijyvät aivan kulman takana.<br /><br />
Näin siis tällä kertaa, ehkäpä kirjoittelen seuraavan kerran hieman nopeammin.<br /></font></span>]]></summary>
    <published>2006-09-18T19:10:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:39+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2006/09/blue-angsty-shoes"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2006/09/blue-angsty-shoes</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Fall upon]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<font size="2"><span style="font-family:'times new roman', times, serif;">Tyhjää
ja hiljaista. Elämä soljuu ohitseni tasaiseen tahtiinsa. Nukun liian
vähän, teen liian vähän koulutehtäviä, luen liian vähän ja syön liikaa,
olen koneella liikaa, kuuntelen liikaa musiikkia. Mutta vielä ei jaksa
edes ahdistaa. Odottelen jo kesälomaa, mikä on jotain aivan uutta
minulle. Tahtoisin vain jotain, jota suunnitella.</span></font>]]></summary>
    <published>2006-01-13T19:13:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:41+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2006/01/fall-upon"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2006/01/fall-upon</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Do not feel]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Nyt
tuntuu siltä, että kaikki on vaihteeksi hyvin - en tunne enää
jälkiahdistusta koeviikosta (sain jopa huolestuttavan hyvän numeron
historian kokeesta, oi onnea, oi autuutta), läksyt tuntuvat helpoilta,
päivät ovat lyhyitä, joululoma on kohta ovella.<br /><br />
Joululoma...<br />
Odotan edelleen, mitä se tuo tullessaan. Yllätyksiä, odotuksia, lahjoja
ja sukulaisia. Ehkä jotain mukavaakin, vaikka jo yksi paketti on
peruuntunut. Katsellaan...<br /><br />
Tylsää kertoa, kuinka minulla menee niin <span style="font-style:italic;">mukavasti </span>pitkästä aikaa.<span style="font-style:italic;"></span><br /></font></span>]]></summary>
    <published>2005-12-11T20:18:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:43+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/12/do-not-feel"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/12/do-not-feel</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[It is the will of the]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<font size="1"><span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Kuinka tyhmä osaankaan olla.<br />
En osaa mitään vaikka luulenkin niin<br />
minun ei pitäisi yrittääkään.<br /></font></span></font>]]></summary>
    <published>2005-12-03T12:29:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:45+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/12/it-is-the-will-of-the"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/12/it-is-the-will-of-the</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Brought, wrought, think about it]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Koeviikko on jo aivan niskassa. Minua pitäisi kai ahdistaa. En tiedä.<br />
Tällä hetkellä minulla on muutakin ajateltavaa, kuin kokeet ja
koulumenestys. Olen muissakin töissä hiukkasen jäljessä, pitää alkaa
kiinnittää huomiota koulun ulkopuolisiin velvoitteisiin. Ja tämä tulee
mieleeni juuri ennen koeviikkoa, eikö ole sangen hullunkurista?<br /><br /><br /><br /><span style="color:rgb(51,0,51);"><span style="color:rgb(51,0,51);">Hole - Doll Parts</span></span><br /></font></span>]]></summary>
    <published>2005-11-18T18:54:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:47+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/11/brought-wrought-think-about-it"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/11/brought-wrought-think-about-it</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Dying, dying for every little]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Tunnen itseni jotenkin... alakuloiseksi. Yöllä oli satanut lunta, ja se masentaa minua. Koulu alkaa taas.<br />
Lukiokaan ei tunnu siltä, miltä se aluksi tuntui. Aineet ovat
mielenkiintoisempia, opetus tasokkaampaa, kaikki ovat edes jossain
määrin aikuistuneita, eikä "tyhmiä ihmisiä" tarvitse sietää, mutta en
edelleenkään ole iloinen. Se on sinun syytäsi. Tahtoisin olla enemmän
kotona, enemmän koneella. "Elämä" on menettänyt sen vähäisenkin
merkityksensä, mikä sillä joskus kesäloman alussa vielä oli. Olen vain
onneton kasa luita ja läskiä.<br />
Opiskelumotivaatio, nyt lähdet nousuun! Opiskelu on kivaa, saan tietää
kaikesta lisää, lisää, lisää. Missä on tiedonjanoni? Tunnen itseni niin
pieneksi, tyhmäksi ja nuoreksi. Neuvottomaksi ja naiiviksi.<br /><br />
Tälle pitää, saatana, saada piste.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><span style="color:rgb(51,0,51);">Richard Cheese - Let's Get It Started</span><br /></font></span>]]></summary>
    <published>2005-10-23T15:03:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:49+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/10/dying-dying-for-every-little"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/10/dying-dying-for-every-little</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Red, white, blue, black]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Unien näkeminen, se on lahja, jonka jokainen on saanut.<br />  Unien tulkitseminen, se on taito, jonka jokainen voi opetella.<br />
Aloin tulkitsemaan unia reilu vuosi sitten, vaihtelevalla aikataululla
ja menestyksellä.  Omia uniani en tulkitse, mutta jollain tavalla
pelkään tulkita myös ystävilleni - unet kertovat kuitenkin eniten
unennäkijästä itsestään. En ole tutustunut tulkinnan eri koulukuntiin
sen pahemmin, mutta esimerkiksi freudilainen lähestyminen on minusta
turhan seksuaalisävytteinen, mielestäni se heijastaa eniten omaa
aikaansa.<br /> Nyt pitkästä aikaa tulkitsin erään ystäväni unen, ja
kerrassaan pelästyin. Oletin objektiivisuuteni pettäneen. Luin unesta
sellaisia asioita, joiden en uskonut olevan olemassakaan. Kieltäydyin
kertomasta, mitä sain selville. Se oli liian henkilökohtaista, liian
yksityistä, että olisin voinut kertoa hänelle.<br />  Pelkään tulkita ystävieni unia, koska ne kuiskailevat näkijän salaisimmaista ajatuksista.<br /><br />
Nyt yritän unohtaa.<br /></font></span>]]></summary>
    <published>2005-10-21T11:25:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:51+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/10/red-white-blue-black"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/10/red-white-blue-black</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Just a little one]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:verdana, arial, helvetica, sans-serif;"><span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2"><span style="font-style:italic;">Hey you,</span><br style="font-style:italic;" /><span style="font-style:italic;">forget about it</span><br style="font-style:italic;" /><span style="font-style:italic;">it is never to be</span><br style="font-style:italic;" /><span style="font-style:italic;">so</span><br style="font-style:italic;" /><span style="font-style:italic;">why won't you</span><br style="font-style:italic;" /><span style="font-style:italic;">stop teasing yourself</span><br style="font-style:italic;" /><span style="font-style:italic;">for nothing?</span><br /><br />
I just<br /><span style="font-weight:bold;">can't help it.</span><br style="font-weight:bold;" /><br />
Vihaan tätä. Voi Päivi, kerro minulle miten pääsen tästä eroon?<br />
(PS: En tahdo uskoa jumalaan.)<br /><br /><br /><br /><br /><span style="color:rgb(51,0,51);">M. A. Numminen - Ooa hela natten</span><br /></font></span></span>]]></summary>
    <published>2005-10-02T21:55:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:53+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/10/just-a-little-one"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/10/just-a-little-one</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[So I'm doomed]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<span style="font-family:'times new roman', times, serif;"><font size="2">Miksi
näin piti sattua juuri nyt? Vielä keväällä olisin itkenyt ilosta. Nyt
pelkään, etten uskalla sanoa ei. En tiedä, mitä todella tahdon. Kaikki
on niin vaikeaa ymmärtää. Olisitko sinä kyllä? Minä toivoisin sitä
kovin. Mutta sitten alkaisivat uudet ongelmat. Ne kasvaisivat ja
kasvaisivat, kunnes sinäkin olisit ei.<br />
Mutta sen riskin kai ottaisin.<br />
Sinun takiasi ottaisin riskin. Tiedätkö uhraukseni määrää?<br /></font></span>]]></summary>
    <published>2005-09-23T20:57:00+03:00</published>
    <updated>2019-09-04T22:22:54+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/09/so-i-m-doomed"/>
    <id>https://excuses.vuodatus.net/lue/2005/09/so-i-m-doomed</id>
    <author>
      <name>Excuses</name>
      <uri>https://excuses.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
